Metsästyksestä yleisesti
Metsästys on ollut useiden kansojen perinteinen elinkeino. Siinä vapaana eläviä eläimiä eli riistaa pyydystetään, ja niiden ruhot hyödynnetään. Ruhon hyödyntäminen on vaihdellut suuresti kansoittain ja aikakausittain. Ruho on saatettu hyödyntää luita myöten, tai vain eläimen turkki on otettu hyötykäyttöön.
Suomessa vanhoja synonyymejä ja murreilmauksia metsästykselle ovat esimerkiksi jahti, pyynti, erästys ja saalistus. Esimerkiksi kun joku eläin on saatu saaliiksi, se on jäänyt ”eräksi”.
Metsästys Suomessa
Suomen metsästyslain määritelmän mukaan metsästys tarkoittaa ”luonnonvaraisena olevan riistaeläimen pyydystämistä sekä saaliin ottamista metsästäjän haltuun. Saaliiksi saadut riistaeläimet käytetään yleensä ravinnoksi, erityisesti hirvenpyynnin merkitys metsästäjälle on suuri. Vuosina 2002–2003 pyydettiin vuodessa yli 80 000 hirveä. Hirvenlihan tuotto ylittää nelinkertaisesti poronlihan tuoton.
Turkiseläinten pyynti on nykyään huonosti kannattavaa, joten pyynti on lähinnä haittaeläiminä pidettyjen pienpetojen, kuten Suomen luontoon kuulumattoman minkin tai supikoiran saalistusta. Minkki ja supikoira kantavat mukanaan vesikauhua. Suomessa metsästys on suosittu harrastus, nykyään Suomessa on noin 300 000 metsästäjää, joista viisi prosenttia eli noin 15 000 on naisia. Myös nuorten määrä kasvaa kohtuullista vauhtia, vaikkakin seurojen väestö alkaa olla ukkoutunutta. Suomessa on väkilukuun suhteutettuna enemmän metsästäjiä kuin missään muussa Euroopan maassa.
Monia eläimiä saa metsästää vain tiettynä aikana vuodesta, muulloin ne ovat rauhoitettuja. Esimerkiksi sorsien ja useiden muiden vesilintujen metsästysaika alkaa vuosittain 20. elokuuta klo 12 ja jatkuu vuoden loppuun. Hirven metsästysaika alkaa syyskuun viimeisenä lauantaina ja päättyy vuoden lopussa. Hirven metsästys edellyttää riistanhoitopiirin myöntämää kaatolupaa, jonka voi saada vähintään 1000 ha suuruiselle yhtenäiselle maa-alueelle.